Kamppailulajilegenda Bruce Lee sanoi joskus “Be water, my friend”. Tuohon lauseeseen sisältyy paljon syvällistä viisautta. Käsitän sen itse niin, ettei vettä vastaan kannata taistella, koska siinä taistelussa on vain yksi voittaja, vesi. Jotta vesi voisi olla ystävämme, tulisi meidän käsitellä sitä mahdollisimman lempeästi ja sulavasti. Teoriassa tämä kuulostaa helpolta, käytännössä toteutus haastaa tekijänsä. Tästä päästäänkin yrittämisen paradoksiin.
Olen itse kova suorittamaan, vaikka vuosien mittaan olen yrittänyt päästä siitä irti. Toki tavoitteiden saavuttaminen vaatii välttämättä aina myös sinnikästä työtä ja määrätietoista harjoittelua. Kyse on ehkä enemmän siitä, miten ja millä asenteella suorittaa asioita. Jos painan tukka putkella viikosta toiseen “täysillä”, uuvutan itseni helposti. Jos taas suhtaudun hektiseen arkeeni hieman levollisemmin, ei se tunnu yhtä kuormittavalta, vaikka teenkin yhtä paljon.
Vapaauinnissa olen päässyt parhaimmillaan tunteeseen, jossa “uin, uimatta”. Liikkeet tuntuvat sulavilta, hengitys on helppoa ja mieli on levollinen. Toki tunnen työn lihaksissa, jos uin kovaa, mutta henkinen levollisuus ja hengityksen hallinta ovat kuitenkin läsnä. Tunteen saavuttaminen on tulos vuosien määrätietoisesta harjoittelusta ja tietysti myös “pään hakkaamisesta seinään”. Yhä uudestaan ja uudestaan olen päätynyt kokeilemaan, voisinko enemmän tekemällä päästä parempaan lopputulokseen. Omalla kohdalla vastaus on ollut kuitenkin aina ei.
Vapaauinti on taitolaji, joka on mielestäni vaikea pähkinä purtavaksi. Ei niinkään enää tekniikan osalta, vaan etenkin henkiseltä puolelta katsottuna. Toki tekniikka aiheuttaa monelle harmaita hiuksia ja turhautumista, mutta se puoli on kuitenkin teorian tasolla helpompi ymmärtää. Muotovastus on pidettävä mahdollisimman pienenä, vettä on kiskottava vakiokiihtyvyydellä taaksepäin, hengitys on pidettävä hallinnassa ja käytettävä oikeita lihaksia. Yksinkertaisesti noin, vaikka muuttujia on lukemattomia.
Henkinen puoli sen sijaan on hyvin kiehtova osa vapaauintia ja vedessä olemista. Miten olla samaan aikaan aktiivinen ja silti levollisin mielin. Tätä asiaa olen yrittänyt tutkia jo vuosien ajan, jotta pystyisin välittämään tietoa oppilailleni. Teen paljon kokeiluja itselleni, joissa vertaan tunnetta ja aikaa. Uin vaikka 50 m “täysillä”, jonka jälkeen uin samalla aktiivisuudella, mutta yritän vähemmän. Kun yritän vähemmän, rentoutan käsiä, hidastan frekvenssiä ja teen kaiken levollisemmin. Tunne on on hämäävä. Miten voi olla, että pääsen samaan lopputulokseen, vaikka tunne on kuin yöllä ja päivällä.
Olen huomannut, että oppilaani uivat alkuverryttelyssä usein erittäin hyvin. Silloin ei usein ajatella mitään, vaan uidaan ilman ajatuksia, eikä mietitä aikaa. Keho tekee automaattisesti hyviä asioita. Kun ajattelemme liikaa tai yritämme uida aikaa, heikentää se usein suoritusta. Kun harjoittelemme uusia asioita, on ajatuksen luonnollisesti oltava mukana. Tehokas oppiminen vaatii keskittymistä, tietoista läsnäoloa ja paljon laadukkaita toistoja. Mieli alkaa myös tekniikkaharjoittelussa harhailla hyvin nopeasti muihin asioihin.
Asiat, jotka ovat auttaneet minua polullani eteenpäin ovat lukeminen, Yin-jooga ja meditaatio. Ison ahaa-elämyksen toi Zen ja jousella harjoittelemisen taito -kirjan lukeminen, jossa saksalainen professori muuttaa Japaniin ja alkaa harjoitella perinteistä jousiammuntaa. Lähdin kokeilemaan kirjan oppeja vedessä. Riemu oli suuri, kun ymmärsin että nehän toimivat.
Kehomme ja mielemme ovat ihmeellisiä. Paljon on jo lapsuudesta opittuja toimintatapoja, jotka vaikuttavat tekemiseemme tietoisesti tai tiedostamatta. Jotta oppisimme, mikä meille toimii parhaiten, on hyvä tehdä kokeiluja. Voit vaikka lisätä alla olevan 2 x 6 x 50 m sarjan johonkin ohjelmaasi. Sen tarkoitus on kehittää tietoisuutta siitä, miten liika yrittäminen vaikuttaa tekemiseen, jos vaikuttaa. Ensimmäisessä 6 x 50 m sarjassa vertaat tunnetta ja aikaa. Toisessa 6 x 50 m sarjassa vertaat tunnetta, mutta et mieti lainkaan aikaa.
Kiinnostavaa olisi kuulla kommentteja, mitä fiiliksiä harjoitus herätti ja miten se sujui. Palautetta voi lähettää info@swimyin.com tai voit käydä kommentoimassa blogipostausta.
Toivottavasti kirjoitus ja video inspiroivat sinua kokeilemaan ja tutkimaan, voisiko vähemmän olla kuitenkin enemmän.
Hyviä treenejä!
Sebastian
Olipa hauska törmätä tähän tekstiin. Siinä oli samoja ajatussuuntia kuin mitä itse olen omassa päässäni (ja blogissani) pähkäillyt. Tuttavani mukaan "zen" on sitä, että on samaan aikaan levollinen, mutta myös virkeä tai tarkkaavainen. Tällaiseen tunteeseen olen itsekin päässyt uidessani. Tunne on ollut mielestäni jotenkin ristiriitainen ennen tätä zen-ajatuksen tajuamista. Että miten voi samaan aikaan olla sekä levollinen että hyvin tietoinen vartalostaan ja tekemisestään, ja myös samalla kyetä aktiivisesti korjaamaan tekemistään. Tietoinen rentouden tila, voisi olla termi, jolla kuvaisin uintia (jota siis vielä opettelen). Taitaa meditaatioissa olla sama tila, mutta niissähän ei tehdä mitään fyysistä (kai).